Pimeyteni on suurin kirkkauteni. Kirkkauteni on suurin pimeyteni.

Hän pyrki aina hoitamaan kaiken siististi. Vaikka hän ei uskonut suoranaiseen kolminkertaisuuden sääntöön - siihen, että kaikki palautuisi hänelle kolminkertaisesti takaisin - hän uskoi, että energia maailmassa siirtyi. Se, että energia liikkui, ei tarkoittanut sen liikkuvan aina vastavuoroisesti, vaan kaaos vaikutti siihen, mihin perhosvaikutus kohdistui. Kaaosteoria. Siihen hän uskoi.

Siksi, kun hän antoi kritiikkinsä ihmisille, hän antoi sen yleensä asiallisesti ja kauniisti. Ei ollut tarpeen aiheuttaa pahaa, ellei sille ollut todella aihetta. Oli useita sellaisia, jotka reagoivat huomattavasti ärhäkämmin asioihin ja sitten oli toki niitä, jotka eivät sanoneet koskaan mitään, jos pahoittivat mielensä. Mutta Hän halusi hoitaa kaiken siististi. Jos ei puhuisi, mikään muuttuisi. Mutta jos puhuisi rumasti, sillä olisi seurauksi. Jotta kaikki siis sujuisi parhain päin, hän oli ystävällinen ja miellyttävä, eikä tahtonut pahaa. Se ystävällisyys oli automaattonen ja pyyteetön lahja hänen rakkailleen ja toisaalta myös vähemmän rakkaille ihmisille. Ratkaisunhakuisuuden vuoksi hänen kanssaan ei polkujen ollut loppupeleissä kovin helppoa edes mennä solmuun, eikä hän suuttumalla suuttunut järin helposti. Suurin osa ihmisistä osasikin ottaa palautteen vastaan.

Mutta.

Aina silloin tällöin tulee joku, joka ei kykene olemaan asiallinen tai olemaan Hänelle ystävällinen takaisin. Aina oli niitä, jotka ylpeydessään kärisivät kuin kiirastulen ensikertalaiset. Ensisijaisesti Hän yrittää unohtaa kaiken sellaisen, sillä ymmärrettävissä ovat toki defenssit, joilla Eris huvitti itseään kuolevaisia seuratessaan.

Vaan eräs taho. Etovaa rivientakaista riettautta. Kosketus sinne, tänne, aivan väärällä tavalla. Pikkutyttömäistä sössötystä ja donitsimunkkien asettamista povelle. Katso munkkejani. Voi hyvää päivää.

Hän oli joutunut huomauttamaan epämiellyttävästä käytöksestä asiallisesti. Sellaisesta, josta kuka tahansa muu olisi voinut repiä pään irti. Mutta ei. Hän oli sanonut kauniisti. Ystävällisesti. Jopa pahoitellut, että joutuu sanomaan asiasta. Hän oli painottanut, että tämä ei tarkoita, etteikö oltaisi yhä ystäviä. Etteikö voitaisi juhlistaa yhdessä. Etteikö voitaisi tavata aivan kuten aiemminkin. Kunhan vain jätettäisiin pois se epämiellyttävä seikka, että taholla oli tapana lähestyä väärää ihmistä väärällä tavalla.

Taho nakkeli niskojaan ja kivahteli pikselisanoissaan. Hän yritti pehmitellä vielä, mutta harvasanaisuudesta jo näki, että Taho oli myrkyllisenä, eikä tuolle mennyt jakeluun, miksi oli tehnyt väärin. Taho todennäköisesti kuitenkin aisti, että oli parempi edes teeskennellä. Jos Taho oli kyennytkin olemaan tuhoisa muiden ihmisten yhteyksiä kohtaan, jokin Hänessä oli aina ollut sellaista, että pienet huonoitsetuntoiset tytöt pelkäsivät.

Ne, kuten Tahokin, ymmärsivät sen, että Hänen aamiaismuroihinsa ei kannattanut virtsata.

Sillä vaikka Hän oli hyvyyden ja ystävällisyyden perikuva niin halutessaan, osasi hän muuttua yhdellä painalluksella maailman pimeimmäksi olennoksi. Se kylmä viha, johon hän kykeni, oli energialtaan yksi voimakkaimpia aseita, ikään kuin painajaismaailman varjojen lonkerot olisi noudettu mustuudesta hänen kättensä jatkeiksi. Hän oli hyvä ystävä, hyvä kontakti... mutta hyvin pelottava vihollinen. Eikä hän toki ollut sitä aivan pienistä asioista, eikä herkästi tärkeimmille ihmisilleen. Vain tarvittaessa. ...Ja se vain tehosti voimaa. Sitä, jonka aisti hyvinäkin päivinä pehmeän kuoren alta yön violettiharmaana vavahtelevana, värisevänä energiana kuin lähestyvän ukkosen.

Niinpä, kun Hän kuuli Tahon valehdelleen keskustelusta hyvin paksusti, Hän oli vain hiljaa. Hiljaa ja mietteliäs. Hän tekisi ensin taustatyön, opiskelisi Tahon heikkouden ja imisi sen kaaosdataan. Hän ei huutaisi. Hän ei ärisisi. Hän ei aloittaisi lynkkauskamppanjaa, kuten naivit ihmiset tapasivat tehdä. Ehei. Hän sekottaisi mielensä maistuvimman myrkyn, jossa oli hyppysellinen rakkautta, iloa ja ystävällisyyttä. Kaikkea kohtaan. Sekä ekstramausteena ripaus välinpitämättömyyttä kitkemän huomiosta saatu nautinto. Piilevänä aineena, ikään kuin alkoholina pirtelödrinkissä, oli Abyssin pimeys. Tämä mangonmakea myrkky oli voimakkaampaa kuin yksikään Tahon valheista ja juoruista koskaan. Se vaikutti hitaasti, mutta varmasti. Sitä juodessaan, pikkuhiljaa, Taho tulisi huomaamaan, että oli pelkkä hiiri kissataloudessa

Aijaijai. Sellainen voi olla hyvin vaarallista. Rakkaudella kätketty myrkyn maku on mitä tehokkain tapa kuolettaa ihminen omiin, alkuperäisiin myrkkyihinsä. Rakkausmyrkky muuttaa alkuperäisen myrkyn hapoksi, joka jäytää sisältäpäin. Hän olisi suloisin, kiltein, mukavin, ystävällisin ja leiskuvin persoona, säihkyen koko feeniksin potentiaalillaan maailmalle tultaan. Se nostaa kateuden, ärtymyksen ja juoruilun äärimmilleen, tehden siitä niin läpinäkyvää, että lopulta jokainen ympärillä huomaa valheiden verkostot. Niitä ei enää voisi kätkeä. Eikä Hän joutuisi tekemään kerrassaan mitään pahaa kellekään. Vain olemaan oma itsensä kohotettuna hurmaavimpaan potenssiin.

Vai "kylmät välit"? No, nyt ainakin on.

Aijaijai.

Ilmattaren laulu

Lihakset työpäivän jäljiltä väsyneinä Hän istahti sohvalle, vieden asennon pitemmälle niin, että osittain makasi. Pehmeäliikkeisesti ristiin asettuvien nilkkojen asennossa oli jotakin miellyttävän feminiinistä, kun jalkapöydät kaareutuivat jyrkästi ojennetussa asennossa. Aika levähtää.

Aiemmin esitetyt toiveet olivat käyneet toteen paremmin kuin hyvin, mutta kaikki ei olisi vielä ohi. Joskus tuntuikin siltä, että Hänen rehellisyytensä vielä jonakin päivänä koituisi kohtaloksi. Mutta kun kerta oltiin kaidalla tiellä oltu, jatkettiin sen kulkeminen loppuun asti. Nyt oli paljon kiinni enää siitä, osaisiko hän puhua oikein ja vakuuttaa oikeat tahot näiden omista pykälistään. Uudet asiat ovat ihmiselle pelottavia, Hän mietti ja kosketti rintakehällään lepäävää medaljongia.

Medaljongi oli yksi hänen tärkeimmistä koruistaan. Hänen Pikkuveljensä oli muinoin lahjoittanut resurssit sen hankkimiseen. Mene ja hanki jotakin, mikä muistuttaa minusta. Jotakin, mikä on tärkeää. Hän oli hankkinut sen korun. Kannessa kaksi lintua suutelivat toisiaan kukkivien oksistojen lomassa. Nyt korun sisällä oli kolme nimeä, vuorattuna mauste- ja pujoöljyllä. Yksi nimistä salli kaunopuheisuuden, toinen huolehti maagisista minioneista, kolmas tunsi lintujen kielen salat.

Miksi näin? Koska feeniks oli saatava turvallisesti pyhättöönsä. Siihen tarvittiin apua. Ja kun turva olisi saavutettu, ei feeniksille sentään ihan mitä tahansa kieltä voitu puhua. Tulilintu puhui tulilintujen kieltä ja se, joka moisen onnistuisi saamaan rinnalleen, oli vastuussa opettelemaan tämän eksotiikan ja omaksumaan sen sydämeensä.

Joka tapauksessa, lisää rohkaisua tarvittiin. Toisinaan hän tiedosti täysin sen psykologian, joka kaaoksen menetelmien takana vaikutti. Toisinaan kuitenkin magian tunsi selkeänä sähköisenä virtana jokaisessa solussa. Parhaiten onnistumisen ymmärsi silloin, kun jotakin tapahtui. Kuten hetki sitten Hänen asettaessaan öljyllä voidellut nimipaperit korusydämeen. Kun ajatukset muodostivat säröjä todellisuuteen ja ohjailivat sitä voimistaen oikeaan suuntaan, alkoi ulkona tapahtua, ja tyyni ilma kääntyi. Se työntyi raollaan olevasta ikkunasta, ilmattaren ujeltaessa aavemaista lauluaan kuin taustamusiikiksi rituaalille. Epäloogisuudessaan looginen vaikerrus täytti tajunnan ja voimisti. Tuuli olisi siis mukana, hänen taustanaan ja turvanaan. Kiitos siitä.

Televisio mainosti vastustamattomia hiuksia, ja Hän imi suitsukkeiden jälkituoksun keuhkoihinsa. Aistit yhä osittain toisella puolella, nuori todellisuuden muokkaaja tuijotti raukeana ruutua. Itseluottamus tarvitsisi kohennusta tässä asiassa, sillä ainakin toistaiseksi - vaikka onnistumisen tuntisi luissaan - Hän tulisi värisemään jäytävässä epävarmuuden pelossaan aina siihen asti, kunnes selviäisi, että feeniks voitaisiin turvallisesti luovuttaa hänelle.

Suojassa tuntemattomalta

Unipäiväkirjat ovat tärkeä asia ihmiselle, joka haluaa selvittää ajatuksiaan ja analysoida tuntemuksiaan. Unissa piirtyvät nekin asiat, joita ihminen ei ymmärtäisi normaalisti pelkäävänsä. Usvaverho olisi kullekin myös aina petollinen, sillä vaikka uniaan pystyisi jonkin verran kontrolloimaan, ujuttaa alitajunta tärkeiden asioiden joukkoon aina myös höttöä. Sen kaiken satunnaisen joukosta on yksilön kyettävä löytämään se, mikä merkitsee.

Tämän ajatuksen myötä Hän tarttui elektroniseen sulkakynäänsä ja laski pikseleinä piirtyvän musteen nestekidepaperille.

Yö tai kaksi sitten näin unen. Jos olisin ollut järkevä, olisin kirjoittanut sen ylös heti. Toisaalta, nyt on helpompi karsia. Uni alkaa, kun ajan autolla ja eräs pieni suloinen ystävättäreni on kyydissäni. Citykokoinen ranskalainen liukuu museolta mäkeä alas ja jostain syystä menetän kontrollin. Minun on hypättävä pois ja annettava auton iskeytyä edellä ajavan bussin perään, jotta vauhti pysähtyy. Sen jälkeen saan vedettyä auton takaisin kaistalle pelkin käsivoimin. Ohjaan auton sujuvasti parkkiruutuun. 

Kävelykadulla tapahtuu omituista. Siellä on suuri lyhtypylväs, joka välkehtii sähköpurkauksin. Se tarkoittaa jotakin, mutta kukaan ei tiedä mitä. Kaupunkilaisia on kerääntynyt ympärille. Se kaikki liittyy jotenkin tulevaan juhlapyhään. Pyhä tuntuu uudeltavuodelta, mutta joku unessa sanoo, että "niin tämähän ei ole Uusivuosi". Lunta ei ole paljoa, mutta kylmä on. Ihmisiä kerääntyy makuupusseihin kävelykadun varrelle odottamaan jotakin suurta. Hiutaleita sataa, enkä ole varma, onko kyseessä lumi vai tuhka. Tuntemattomat kietoutuvat toisiaan vasten ja tuijottelevat taivaalle. He eivät pelkää niin paljoa kuin pitäisi.

Etsin suojapaikkaa itselleni pitkään, mutta en saa sanottua kellekään mitään. En kai edes halua. Yllättäen hienosti puettu nainen saapuu luokseni ja ohjastaa minut aivan Stockmannin korttelin lähelle. Kulmassa on tila, jonka minä omistan. Se on kookas yksiö, varmaankin 40 neliötä, ja se on rakennettu aviaarioksi, eli suureksi lintujen lentohäkiksi. En ole tiennyt, että omistan sen, ja ilahdun suunnattomasti. Pistän sanan kiertämään, ja yksi toisensa jälkeen ystäväni saapuvat paikalle.

Se sudensilmäinen, se pieni ja soma, se papittaren kanssa seurustellut... Sekä monia muita, joista välitän. Jääkaappi tarjoaa paikan muonalle ja juomille. Kun maailmanloppu sataa ulkona tuhkaa, me juhlimme turvallisessa lintuhäkissäni. Vankeina, mutta vapaina, humalassa, toistemme läheisyyden elossa pitäminä.

Auto.
Lyhtypylväs.
Lintuteema. Turvallinen häkki.
Tuhka ja lumi.
Alamäki.
Kontrollin puutteen pelko.
Maailmanloppu.
Ystävät.
Juhliminen epätoivossa.

Ilmaa, tulta, maata ja vettä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Olisi aika aloittaa.

Mustelmaiset polvet laskeutuivat lattialle varovasti, satiinisen kankaan pehmentäessä kosketusta aavistuksen. Aloittaminen oli haasteellista, sillä lähellä pauhaava pc-peli tunkeutui ajatusten syövereihin häiriten keskittymistä. ...Täytyisi meditoida tiuhemmin, niin teknomaailman häiriöt eivät enää heikentäisi tekojen laatua.

Edessä avautuva alttari oli pyöreä lasipintainen pöytä, jonka ympärille oli punottu puupalmikko. Sen oli joku muinoin ilmeisesti humalapäissään varastanut jokirannan varrella olevasta kahvilasta ja jaksanut raahata useita kortteleita poispäin. Pöytä oli ilmestynyt kuin tilauksesta, aivan oven eteen. Hän oli katsonut sitä yli viikon, nähnyt sateen jumalan silittelevän sen lasista pintaa, kunnes lopulta ymmärsi, ettei kukaan ollut hakemassa sitä pois. Niinpä hän otti sen.

Nyt pöydän päällä lepäsi vaaleanpunaisessa lasipullossa sarjallinen suitsukkeita, useita tuikkuja, metallinen teline kahdelle pääkynttilälle, spektroliitti ja muutama muu kivi, pujoöljyä ja muita tuoksulähteitä, kupillinen suolaa sekä todella kaunis tikari, jonka koukeroiseen pintaan oli upotettu siniset lasikivet. Kun kädet laskivat juhlavasti pöydälle vielä lasin viiniä, olivat kaikki elementit paikalla. Tai teoriassa olivat - sillä plasma oli pieni epävarmuuskysymys.

Pipetti imi pujoöljyä ja tiputti sitä sitten tikarin ja kivien päälle, voidellen rituaalivälineet. Suitsuke yhdistyi öljyn tuoksuun.

Hän pyysi, että saisi jotakin tärkeää. Perheeseen oli liittymässä uusi olento, pieni minioni, mutta vielä ei ollut varmaa, millainen, mistä ja miten. Pyynnön määrittely oli haastavaa ajatusten katkeilun vuoksi. Hän tukki korvansa sulkeakseen pelin äänet pois, upoten vain oman mielensä kohinaan. Se auttoi heti.

Anna minun kohdata sellainen yksilö, joka sopii juuri minulle. Sellainen persoona, joka pitää minusta ja minä siitä. Antakaa minun löytää juuri se minun omani - ja antakaa sen löytää minut. Kyllä, haluaisin juuri sen yhden tietyn, mutta mikäli kohtaloni ei kuulu sitoutua juuri sen yksilön kanssa, olen valmis nielemään sen. Mitä ikinä tapahtuukin, toteutukoon asia siten, että en joudu katumaan sitä. Toteutukoon se niin, että pienemmät eivät saa vaurioita. Olkoon aistini terävät ja valppaat niin, että estän vaaratilanteet. En tahdo vain itsekkyyttäni ottaa hyvää pois keltään muulta. Olen valmis kohtaamaan haasteet, olen valmis kantamaan vastuun. Teen parhaani. Ennen kaikkea, haluan asioiden kääntyvän parhain päin. ...Minä saan juuri sen yksilön, jonka haluan, jonka ansaitsen, joka parhaiten pukee minua ja minä sitä. Minä en tule katumaan. Minä tulen nauttimaan. Minä tulen olemaan ylpeä. Minä tulen rakastamaan, vaalimaan, auttamaan. Annan sydämeni. Ja vastineeksi haluan katkeamattoman kiintymyksen siteen sellaisen olennon kanssa, johon minun kohtaloni kietoutuu.

Sanojen myötä kuvat piirtyivät mieleen. Pelot heijastuivat toimitukseen luoden myös kielteisiä mielikuvia, mutta niiden tunnistaminen auttoi siirtämään ne syrjään. Kunnioittaen viinimaljasta siirtyi pisara suola-astiaan, palaneille tuikuille sekä suitsukkeen kärkeen. Olo oli yhä hieman jännittynyt, mutta toisaalta raukea. Hetki itselle olisi aina askel kehitykseen.

Hän päätti kirjoittaa asiasta viimein. Keille, mille, miten, se jäi nähtäväksi vielä. Kuka tietää, ehkä siitä kaikesta syntyisi jotakin, mikä voisi luoda hyppysellisen mystiikkaa jokaisen lukijan elämään. Pieni eklektinen sekoitus esi-isien sielua, luonnon kosketusta, kaaosmagiaa, absurdia huumoria ja tietäjien sisintä. Olisihan siinä riskinsä... Mutta jos ei milloinkaan ota riskejä, ei koskaan saavuta mitään.

Valot sammuivat. Tämä oli vasta alku.